Nukkatyräkki

Jos etsii helppohoitoista huonekasvia, ei nukkatyräkkiä helpompaa juuri ole. Kynnyskysymys lieneekin siinä, kestääkö sen hiukan rujon ulkonäön.
Pienenä poikasena nukkatyräkki on vielä kovin, kovin söpöinen.

Tässä on kaksi nukkatyräkinpoikasta, jotka olen aikeissa paiskoa maailmalle. Molemmille on uudet kodit löydettynä.

Nukkatyräkki ei sovi kissa- tai pikkulapsikotiin, koska sen maito on myrkyllistä. Jos siltä esim. katkaisee lehden, alkaa katkennut kohta erittää valkoista maitoa. Se ärsyttää ihoa. Kasvia ei myöskään sovi syödä. Meillä se ei ole aiheuttanut ongelmia. Koiramme ei ole erityisen kiinnostunut huonekasveista, eivät vissiin haise tarpeeksi pahalle. :D Lapsetkin ovat jo sen verran isoja, että antavat kasvien olla rauhassa.

Nukkatyräkillä on monta nimeä. Sitä kutsutaan pahaksi pojaksi, tuhmaksi pojaksi, vaeltavaksi juutalaiseksi, syntiseksi pojaksi, jne. Nukkatyräkki-nimi kuvastaa kasvin vartta, jota kasvaessaan peittäää pieni nukantapainen. Nukkatyräkin kukinto on erittäin vaatimaton. Sukulaiskasvilla, särmätyräkillä, kukintoa voi sentään nimittää kukinnaksi, mutta nukkatyräkki - noh, miksiköhän sitä nyt voisikaan sanoa. Kunhan oma kasvini kukkii, voin laittaa tänne kuvan sen kukinnosta. Tämänhetkinen kasvini on viime- tai toissakesän poikia, eikä se ole vielä kasvanut kovin suureksi. Luovuin viime talvena suureksi kasvaneesta, pari-kolmevuotiaasta nukkatyräkistäni, koska se oli kasvanut liian suureksi ja leveäksi minun olohuoneeseeni. Tykkään enemmän kasvatella pieniä taimia.

Kuvassa näkyy kasvin vartta peittävä nukka.

Nukkatyräkki on tosi vaatimaton kasvi. Se kasvaa sen verran, kuin ruukussa on tilaa. Se kasvaa, kun sille antaa vettä silloin tällöin. Se kasvaa pimeässä hitaasti, valoisassa paikassa nopeasti. Erityisen kohinalla se kasvaa paljossa valossa ja runsaalla kastelulla. Mutta kuolemaan sitä ei oikein saa millään. Vanhetessaan se tiputtelee varrestaan lehtiä, jäljelle jää usein pitkä paljas varsi, jonka päässä on lehtiä. Lisääntymisen kasvi hoitelee tehokkaasti poksauttelemalla siemenensä ympärillä oleviin kukkaruukkuihin, joista sitten aika ajoin nousee pieniä terhakoita nukkatyräkin poikasia.

Avokado

Ensimmäisen avokadon sain kasvamaan muutama vuosi sitten. Se kasvoi keväästä syksyyn, siihen asti kunnes kävimme 2 viikon ulkomaanmatkalla. Matkamme aikana kasvi kuivahti niin pahasti, ettei siitä enää toipunut, vaikka koettikin varresta kasvattaa sivuoksia.

Nykyinen avokadoni on viime vuonna istutettu. Sanotaan, että avokadolle ensimmäinen talvi on kaikista pahin koetinkivi. Minun avokadoni oli vähistä kukistani hyvinvoivin koko talven.

Kuvassa avokadoni tänä keväänä. Talven ajan pidin sitä kuvassa olevassa ruukussa, joka oli suojaruukussa, jonka pohjalla oli lekasoraa. Pidin suojaruukussa jatkuvasti kosteutta. Avokado ei tunnu tykkäävän siitä, että sen juuret kuivuvat. Kun juuret tulivat keväällä ruukusta läpi, muutin avokadon suurempaan ruukkuun.

Tässä vähän isommassa ruukussa avokado viihtyi vain hetken. Muoviruukku oli sille liian kuiva, ja se alkoi tiputtaa alimpia lehtiään. Vaihdoin sen sitten takaisin saviruukkuun, joka on vain huomattavasti ensimmäistä korkeampi. Avokadoa saa kastella paljon.

Tässäpä tuo avokadoni sitten onkin nykykuosissaan. Se jäi uuteen ruukkuun pikkuisen kallelleen :D Kasvamassa minulla on nyt pari uutta avokadoa, joissa on pikkuiset juuret, ja odotan, milloin varsi putkahtaisi mullan pinnalle. Sen jälkeen kasvu onkin yleensä tosi nopeaa. Omat avokadoni ovat tykänneet kasvaa kesät parvekkeella, ja erityisesti ne tykkäävät vesisateesta.

Ei pihaa. Ei kasvimaata.

Minä olen olosuhteiden pakosta kerrostaloeläjä. Siksi minulla ei ole pihaa, vaikka onkin multasormi.
Minulla on multainen keittiö.
Kasvien valtaama olkkari.
Minun olkkaripuutarhani.:)